You told her that her art mattered, she needed that

Eilen oli kiitospäivä. Ei sillä, että sitä täälläkään vietettäisiin, mutta aivan itseni vastaisesti olen yhtäkkiä fiksautunut juhlapyhiin. Joka tapauksessa, aloitin siis kiitospäivän Australian aikaan tehdessäni skypen kautta töitä australialaisen laulaja-lauluntekijä Lee Safarin kanssa. Mainitsin joskus monta viikkoa sitten, että sain ihan oikean asiakkaan uusmediatuotannon työlleni. En ollut varma onko asia julkista tietoa vai ei, niin pidin sen sitten vähän yksityisempänä tähän asti. Suunnittelen ja toteutan siis Leelle uusia nettisivuja. Yhteistyö on ollut erittäin antoisaa - varsinainen toteutunut unelma meille molemmille.

Luulen, että Leestä tulee vähintään mainintaa jatkossakin, joten kerronpa hänestä ja meidän tutustumisestamme vähän tarkemminkin. Viime keväänä kävin läpi kaikki myspace-ystäväpyyntöni. Yleensä hylkään edes katsastamatta kaikki muusikon oloiset, niitä kun riittää. Leen silloinen profiilikuva sai hänet kuitenkin näyttämään aivan eräältä suomalaistytöltä, jonka riparilla olin isosena. Päätin sitten tarkistaa, profiilin ensin. Vanhana Evanescence-tyttönä olin erittäin positiivisesti yllättynyt Leestä, päädyin myös hänen facebook-ystäväkseen ja siinä välissä möläytin statuksessa, että Tsuua got really impressed by Lee Safar. Seuraavan kerran facebookissa vieraillessani Lee olikin kommentoinut statustani ja niin me aina välillä viestittelimme jotain pientä.

Joskus sitten myöhemmin keväällä Lee vieraili Aussiradiokanavalla. Kuuntelin lähetystä aamuni ratoksi netistä ja lisäsin sitten ohjelman msn-messengeriini ihan vain huvikseen. Yllättäen juontaja ottikin yhteyttä minuun, kysyi kuka olen ja mistäpäin. Voi sitä innostusta, kun kerroin olevani Suomesta. Ohjelman aikana minut mainittiin muistaakseni kuusi kertaa. Se oli yksi tämän vuoden hauskimmista aamuistani.

Sinä aamuna kuulin kuitenkin myös Leen mietteitä siitä, miksi hän julkaisee musiikkian oman levy-yhtiönsä kautta eikä edes halua isoa levytyssopimusta: hän haluaa henkilökohtaisen yhteyden musiikkinsa ystävien kanssa, näin lyhyesti selitettynä. Kuulemani osui jotenkin erityisen herkkään saumaan, sillä olin juuri niinä päivinä pohtinut omasta näkökulmastani levy-yhtiöitä/isojen levy-yhtiöitä, ja sanotaanpa, että olin löytänyt ongelmakohtia, jotka askarruttivat. Yhtäkkiä siis kuulin tämän australialaisen haluavansa tehdä musiikkia toisella tavalla ja se jotenkin sykähdytti. Kuulemani pyöri päässä pitkään ja jossain vaiheessa päätin leikkimielisen hypoteettisesti tekeväni joku päivä töitä Lee Safarin kanssa. En olisi ikinä uskonut jonkun päivän koittaneen vain puolisen vuotta myöhemmin.

Miten päädyimme yhteistyöhön? Olin tuskastunut, kun en osannut valita itselleni tarpeeksi mielekästä nettisivuprojektia. Tutorini oli sanonut, että ottaen huomioon intohimoni, minun kannattaisi tehdä musiikkisivusto. Minullahan on aika monta Black List Club/Fansite Connection projektia, mutta mikään niistä ei sopinut oikein tähän tarkoitukseen. En myöskään halunnut tehdä mitään epämielekästä, niin paljon minulla kuitenkin on projekteja, että sellaiseen ei olisi ollut motivaatiota. Päätin sitten ottaa yhteyttä Leehin ja kertoa tilanteestani ja sanoa, että jos jokin osuu vastaani niin kertoisi. Tein niin ja hän hämmästyneenä totesi, tarkoituksen olleen, että hän uudistaisi nettisivujaan ja aloittaisi prosessin seuraavalla viikolla. Hänen oli tarkoitus tehdä se itse, mutta kun kerran minulla oli tällainen tilanne niin hänhän innostui suunnitelman muutoksesta.

Jotka tuona päivänä sattuivat juttelemaan kanssani tietävät, että olin aivan shokissa. Tämä upea mahdollisuus tehdä jotain mitä olin jo pitkään toivonut "jonain päivänä" tekeväni. En puhu nyt Leestä, vaan työstä yleisesti. Ainakin yhtä tärkeää ja shokeeraavaa minulle oli, kuinka minuun luotettiin ja uskottiin niin, että sain noin minulle täydellisen tehtävän. Samaa olen ihmetellyt useasti myöhemminkin, mutta samalla olen päässyt ylittämään itseni jo useaan kertaan ja jo muutamaan otteeseen osoittautumaan sen arvoiseksi. (One Tree Hilliä katsoneille, tai ainakin Kaisalle, joka katsoo sitä ensi viikosta eteenpäin, kyse oli ehkö jonkinlaisesta omasta "Your art matters, it's what got me here" - tilanteesta)

Muuten vielä hiukkasen kuulumisia opinnoista näin loppuun. Eilen oli tv-studio modulini meidän ryhmän tv-lähetyksen kuvaukset. Olin tuotantoassistentti ja projektista jäi loppujen lopuksi oikein hyvä fiilis. Olen myös aloittanut kirjoittamaan ensimmäistä yliopistoesseetäni, että sinänsä opinnot etenevät.

Jos tänne ei ilmaannut tekstiä ennen joulua, se johtuu kiireestä. Minä nimittäin tajusin tänään, että eräs iso deadline olikin ennen joulua eikä joulun jälkeen. Tiedän siis mitä teen seuraavat pari viikkoa. Tosin jos minulta tulee normaaliin tahtiin tekstiä, sekin on aivan ymmärrettävää. Yllättäen tämä on aika sopivaa vastapainoa elämälleni. Saapa nähdä siis miten käy.

Nyt on aika rientää takaisin arkeen. Pitäisi siivota ja opiskella vielä ennen iltaa. Toinen projektini Fansite Connection tarjoaa tänä iltana chatin kitaristi Dave Bakshin kanssa. Luvassa on tunnin verran musiikkiaiheista keskustelua Dave ja reilu parikymmentä vierasta 3-4 (jos Pohjois- ja Eteläamerikka lasketaan erillisiksi niin jopa 5) maanosasta. Minä olentan kyllä olevani ulkona keskustelusta ja kiireisenä ratkomassa ongelmia ja valvomassa järjestystä.

Tällä kertaa ei nyt irtoa kuvia, mutta ottaen huomioon, että matkustan tiistaina Lontooseen, niin eiköhän asia korjaannu ensikertaan mennessä.

Yhä Forever and Almost Always Yours,

Tsuua