Basketball isn't everything

En aloittanut tämän viikon alussa vain elämää takaisin pystyasennossa vaan samalla jotenkin muutenkin uudistetusti. Sunnuntaina idea oli vain nauttia enemmän. Sen kunniaksi hankin maanantaina punaista väriä seinälleni. Huoneeni Suomessa oli punamusta ja olen kaivannut sitä voimaa ja latausta täällä puuduttavassa beigen vihreässä huoneessa. Minulla kun ei ole oikeutta maalata seiniä, ostin kaksi punaista ja yhden mustan kartongin. Kiinnitin ne seinälleni ja nyt leikkelen neljättä päivää minua inspiroivia tekstejä kirjain kerrallaan kartongeille. Yllätyksekseni olen nauttinut projektistani kovin. Aion myös jatkaa ja laajentaa sitä, kunhan ensin saan nämä kolme kartonkia valmiiksi.

Uuden elämäni teemana piti olla ilo, elämästä nauttiminen ja huomattava omien suorittamisvaatimusten vähentäminen. Little did I know. Ilon tunteiden sijaan uusi elämäni on ollut täynnä alakuloa ja väsymystä. Tiedän, että lähdin oikeille jäljille, kun vaadin itseltäni muutakin elämää ja identiteettiä itselleni kuin mitä mahdollinen tuleva ammattini tarjoaa. Yllätyksekseni tämä näin hyvä elämänasenteen muutos aiheuttikin tyhjiön. Mitä tehdä sillä kaikella tilalla, joka jää, kun koko elämä ei saakaan olla ammattitaidonkartuttamista? On shokeeraavaa, kun tuntikausien työ ei ollutkaan NIIN merkittävää.

Alakulossani ja väsymyksessäni luulen kuitenkin olevani ihan onnellinen. Suurinosa onnellisimmista hetkistäni minulla ovat olleet erittäin tylsiä. Se, että teemana on ilo ja elämästä nauttiminen voi merkitä hauskanpitoakin, mutta yleisesti ottaen se yleensä merkitsee aikamoista lätäkköä kyyneliä. Niinpä osa minusta on oikein erityisen innostunut, tästä heikkouden ja vajavaisuuden tilasta, johon olen astunut. Tämä tuntuu niin oikealta elämältä. Oikea elämä on haastavaa ja pelottavaa, mutta toivoni mukaan kaiken sen vaivan arvoista.

Jotta en anna väärää kuvaa haluan näin loppuun painottaa, että toivon yhä olevani oikeassa paikassa ja oikealla alalla. Unelmoin tismalleen samoista asioista kuin aiemminkin. Minun ei kuitenkaan varsinaisesti tarvitse työskennellä sen eteen, että antaisin kaikkeni yhteen asiaan. Sen sijaan nyt on tullut aika harjoitella monipuolisuutta ja toisaalta suorittamattomuutta. Korisvalmentaja opetti One Tree Hillin korisjoukkueen Lucasille ja Nathanille, että Basketball isn't everything. Minun on aika opettaa itselleni, ettei oma intohimoni media ja musiikkikaan ole. Ei, vaikka kaikki rakkaimmat ovat kaukana ja englantilaiset ovat lähinnä hyvän päivän tuttuja.

Rakkaudella kaukaa etelästä,

Tsuua