That's My Generation!

Eilinen cyberculture-luentoni opetti minulle, etten olekaan niin outo - yksinkertaisesti vain 2000-luvun ihmisiä. Reetta nimittäin joskus huomautti, että minä sitten aina innostun kaikista jutuista, joista muut ovat tuskin koskaan kuulleet. Eihän siinä voinut muuta kuin myöntää olevani ehkä vähän sellainen. (Higher Ground, Evan Taubenfeld, Lee Safar, Kaya, Elämän lahja ym. ja tämä keskustelu oli ajalta ennen SoGoProta..) No eilen kuitenkin opin, että jos 1900-luku oli hittien aikakautta, 2000-luku tulee pyörimään "hudeilla". (Chris Anderson: The Long Tail)

Ideana on siis se, että 1900-luku oli maantieteeseen sitoutuneisuutensa tähden niiin kallista, että kannattavaa oli vain varmasti suuren yleisön tavoittavat asiat. Elokuvateatterit esimerkiksi eivät voi ottaa ohjelmistoonsa elokuvia, jotka eivät pysty takaamaan 1500 katsojaa kahdessa viikossa. Se karsii siis valikoiman todella pieneksi. Menestyksen tarvitsi olla suurta ja nopeaa, jotta se saattoi olla menestys.

Minähän en ymmärrä matematiikasta mitään, mutta jokin matemaatikko oli tullut tällaiseen kaavaan:

80% vauraudesta omistaa 20% väestöstä ja sama bisnekseksi 80% tuloista tulee 20% tuotannosta. Näin vain aivan käyrän korkeimmat osat olivat kannattavia 1900-luvulla.

Internetin takia 2000-luku taas pelaa aivan erilailla. Amazonilla on suuria varastoja halvoilla aluiella ja siksi monet kulut paljon pienemmät kuin tavallisilla kaupoilla. (Enkä tarkoita, että tämä olisi Amazonin yksinoikeus, mutta Amazon nyt vaan on suurin ja menestyksekkäin vastaava ja sopii siksi esimerkiksi) Kun kerran tila ja kulut eivät ole ongelma, tuotteille voi antaa aikaa. He voivat pelata käyrän pitkällä hännällä (oikea reuna). Pitkä häntä on nimittäin niin pitkä, että laajassa mittakaavassa se on ainakin yhtä kannattava kuin vasemman reunan lyhyt megaosa.

Näinpä avain menestykseen 2000-luvulla on paljon materiaalia tarjolle ja anna kiinnostuneen yleisön tietää siitä. (Vertaa: vain varma, usein hyvin saman kaltainen, yleisömenestysmateriaali tarjolle.) Amazonin suositusosion kautta 80-luvulla aika huonosti myynyt kirja Touching the Void nousi yhtäkkiä 2000-luvulla best-selleriksi ja siitä tehtiin elokuva. Sellainen jokebox heppu Robbie Vann-Adibé taas selvitti, mikä prosentti 10 000 suosituimmasta tuotteesta missä tahansa netissäpyörivässä media kaupassa vuokrataan tai ostetaan vähintään kerran kuussa. Vanhan kaavan mukaanhan kyseessä tuskin olisi kovin suuri prosentti, mutta Vann-Adibén mukaan 98% ostetaan/vuokrataan ainakin kerran kuussa. 98% 10 000:sta!!! Se tarkoittaa, että meidän ihmisten maku on paljon laajempi kuin se hyvin kapea valikoima tarjolla normaaleissa kaupoissa, elokuvateattereissa tai vaikkapa televisiossa.

Ja tämä jos mikä on minun kaltaiselleni friikille innostavaa. Kuluttajan näkökulmasta se tarkoittaa, että maailmaan mahtuu älyttömästi löydettävää ja innostuttavaa ja kun todennäköisesti kuudesta miljardista jokunen murto-osa voi tykätä samoista asioista kuin minä, sellaisten tekeminen voi olla kannattavaa niille, jotka sellaisia tekevät ja me saamme jatkaa niistä nauttimista. Toisaalta, kun luultavasti päädyn jonkin vastaavan pariin työskentelemään itsekin. Toivo elää, että 2000-luvun takia saatan jopa pystyä tekemään innostavia asioita, joista olen innostunut.

Sitten käytännön sovelluspohdintana SoGoPro. Kyseessä on niin uusi yritys, että paha sanoa vielä, miten heidän käy. Mutta ainakin malli on erittäin kiehtova. Kolme taustaista ammattilaista, Hilarie on näyttelijä, Kelly on tuottaja ja Nick kirjoittaja, tekevät laajalla skaalalla asioita, joista ovat itse kiinnostuneet. Projekteja on muun muassa (anteeksi englantini, en osaa termejä suomeksi) webseries, graphic novel, feature film, short film ja children's book. Jakelu tulee luultavimmin tapahtumaan ainakin pitkälti heidän omilla kotisivuiltaan, joten kustannukset ovat minimissä. Tuotantoa pääsee seuraamaan blogien, vlogien (sama mutta videona) ja podcastien kautta hyvin läheltä. Oma teoriani on, että 2000-luvun mallissa tämä on tärkeää. Jos valinnanvaraa on paljon, sellainen jossa saa olla jotenkin osallisena, ohittaa sellaisen, johon ei voi liittyä.

No joka tapauksessa pitkää häntään tutustuessani innostuin, että ehkäpä tuollaiset vanhaan malliin suhteessa väärään paikkaan sijoittuneet itsenäiset firmatkin voivat pärjätä ja tuottaa paljon upeita juttuja meidän iloksemme. Toivon, että näin on.

Kahden tunnin latausyrityksen päätteeksi luovutan jälleen Kate Voegele-videoni julkaisun tältä kertaa ja lähden kirjastoon kirjoittamaan esseetä.

Forever and Almost Always,

Tsuua

Joulukuun alun soittolistan top 5:

Unfair - Kate Voegele

Prinssin Suudelma - Jari Kekäle

All You Wanted - Michelle Branch

Long Shot - Kelly Clarkson

Waiting - Evan Taubenfeld