Fall on your knees! Oh, hear the angel voices!

Tämä blogiteksti on samalla joulukirjeeni. Palaan siis hieman kuluneeseen vuoteen ynnä muuta, mutta varsianinen Paluu Suomeen -blogini siirtyy myöhempään. (Olen siis kyllä palannut Suomeen!)

Yleensä joulukirjeen kirjoittaja kertoo kirjeessä hieman jokaisesta lapsestaan kuluneen vuoden osalta. Mutta en ole lukenut montaa alle 20-vuotiaan joulukirjettä, että täytynee yrittää soveltaa. Tähän ikään lienee kuuluu, että jokainen vastaa omista asioistaan ja siksi, vaikka olenkin mielenkiinnolla seurannut perheeni elämänkuvioita, jätän muut vastaamaan omista asioistaan ja kerron vain itsestäni.

Ensimmäisen kerran elämässäni en vuoden 2009 alussa osannut ollenkaan aavistaa minne 12 kuukauden aikana päätyisin. Jotkut asiat on paras kohdata omalla ajallaan eikä ennen sitä. Tämä vuosi on varmasti ollut yksi niistä, joten hyvä etten tiennyt mihin joudun. Se on lyhyesti:

Kevät: Käsittämätön koulun loppumisen aiheuttanut vapaus. Yhtäkkiä löytynyt ovi jatkoon, opiskelupaikan löytäminen ja saaminen. Ja käsittämättömän paljon Aikaa.

Kesä: Tutustuminen tuottoisuuteen: paljon ja säännöllisesti oikeita töitä. Kesä- ja elokuu YLEn Uusissa palveluissa antoi luottamusta mahdottomalta tuntuneen tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Ehkä tärkeimpänä käteen jäi kuitenkin kokemus työyhteisöön kuulumisesta. Se oli rohkaiseva ja palkitseva kokemus, jota tulen varmasti jatkossakin hakemaan. Työni tuloksia on yhä näkyvillä Elävässä arkistossa.

Syksy: Päällimmäiseksi syksystä jäi vain suunnaton kiitollisuus ja rutkasti uteliaisuutta. Kolmeen kuukauteen Englannissa ja sitä edeltäviin matkavalmisteluihin on mahtunut niin paljon kaikkea, etten ole aivan vielä saanut kaikkea haltuuni. Mutta kaikista vastoinkäymisistä ja omasta pienuudestani ja voimattomuudestani huolimatta olen ihmeellisesti selvinnyt ja kaikki meni lopulta oikein hyvin (vaikkakin rankasti). En siis voi olla kuin kiitollinen. Tämä syksy on myös ollut alku, jonkin sortin Pilot-jakso, jolla yritetään herättää kiinnostus koko tuotantokauteen ja sarjaan. Jakso on ollut varsin menestyksekäs, sillä olen erittäin kiinnostunut ja utelias tietämään, miten tarina jatkuu.

En muista, olenko vielä maininnut, mutta en todellakaan ole niitä suurimpia jouluihmisiä. Tämä lienee ensimmäinen joulu vuosiin, joka ei vielä näin aatonaattona ahdista minua ollenkaan. Olen muodostanut itselleni jonkinlaisen kuvan ideaalijoulustani. Olen tullut siihen tulokseen, että joulu on maailman parhaat synttärit, niin upea ilojuhla, että sen pitäisi olla mukava ja odotettava asia. Tänä vuonna se tarkoittanee sitä, että vietän paljon aikaa upeiden vanhempieni kanssa ja mikäli perhettä pääsee ajoittain paikalle laajemminkin, se on sitten riemulla vastaanotettavaa plussaa. Jos lähtökohtaisella asenteella on mitään vaikutusta en luultavasti ole ollenkaan niin säälittävä tänä jouluna kuin aina aiempina jouluina olen kuvitellut olevani.

On upeaa, jos synttäreillä on kaikilla mukavaa. Mutta olennaisempaa kuin hauskanpito on kuitenkin synttärisankari. Hauskaa voi pitää aina, mutta synttäri termiä on hankala käyttää ilman, että on synttäri sankari jota juhlia.

Minun jouluni Paljon Onnea vaan laulu menee näin:

O Holy Night! The stars are brightly shining,
It is the night of the dear Saviour's birth.
Long lay the world in sin and error pining.
Till He appeared and the Spirit felt its worth.
A thrill of hope the weary world rejoices,
For yonder breaks a new and glorious morn.
Fall on your knees! Oh, hear the angel voices!
O night divine, the night when Christ was born;
O night, O Holy Night , O night divine!
O night, O Holy Night , O night divine!

Led by the light of faith serenely beaming,
With glowing hearts by His cradle we stand.
O'er the world a star is sweetly gleaming,
Now come the wisemen from out of the Orient land.
The King of kings lay thus lowly manger;
In all our trials born to be our friends.
He knows our need, our weakness is no stranger,
Behold your King! Before him lowly bend!
Behold your King! Before him lowly bend!

Truly He taught us to love one another,
His law is love and His gospel is peace.
Chains he shall break, for the slave is our brother.
And in his name all oppression shall cease.
Sweet hymns of joy in grateful chorus raise we,
With all our hearts we praise His holy name.
Christ is the King! Then ever, ever praise we,
His power and glory ever more proclaim!
His power and glory ever more proclaim!

Aiomme isäni kanssa pitää Taru Sormusten Herrasta -maratonin ja ohjelmaan mahtuu monta muutakin erittäin hauskaa ja odotettavaa tapahtumaa. Mutta silti odotan eniten huomenna laulamiamme jouluvirsiä ja kaikkein eniten jouluaamuna kirkkoon pääsyä.

Loppujen lopuksi, vaikka vuoden 2009 joulu on huomattavasti minulle huomattavasti odotetumpi ja iloitumpi tapahtuma kuin moni aiempi. Minun odotukseni ja iloni vuonna 2009 eivät tee tästä joulusta merkityksellisempää kuin monesta ei niin ideaalista joulusta. Ratkaisevaa on vain mitä tapahtui synttärisankarille noin 2000-vuotta sitten ja se olikin sitten niin ratkaisevaa, että siinä riittää aihetta iloon ja ihmetykseen aina loppuun asti.

Toivotan siis mitä upeinta joulua!

(Palataan uuteen vuoteen sitten erikseen)

Forever and Almost Always Yours,

Tsuua