Somewhere, yeah everybody starts there

"Let's kick it out of the nest and see if it can fly" (potkaistaan se pesästä ja katsotaan lentääkö se)

Siinä metafora, jonka taas tänään löysin ja tajusin olevani juuri tuossa pisteessä. Neljä kuukautta intensiivistä, älyttömän rankkaa mutta samalla käsittämättömän antoisaa ensimmäisen draamani tuotantovaihetta on nyt takana ja tänään kotiin palattuani en ensimmäistä kertaa pitkään aikaan voinutkaan "vähän hioa" tuotosta. Aivan hullusti pää vain pursuaa ideoita ja parannuksia ja korjauksia ehkä jopa enemmän kuin siinä hulinassa, kun työtä oli vielä jäljellä.

Pesämetafora sopii niin käsittämättömän hyvin, koska juuri sellainen tilannehan tässä on. Pesä (ja takki) on tyhjä ja se tuntuu käsittämättömän tyhjältä, vaikka tätä niin paljon onkin ehditty odottaa. Sitten pitäisi uskaltaa päästää irti antaa muiden kurkistaa luomaani maailmaan ja luoda omansa siitä. Lyhytelokuva on mielestäni vaikea laji tässä kohtaa. Me olemme totuneet vähintään puolituntisista tv-ohjelmista muutaman tunnin elokuviin tai tv-sarjojen kokonaisuuksiin, mutta neljään minuuttiin emme. Palan sielua tarinalle antaneena ei voi kuin toivoa, että sillä olisi merkitystä jollekin, kiroaa kaikkea vaikeutta, jota maailman vastaanottamiseen tässä muodossa liittyy ja etsiskelee sopivia puskia pään piilottamiseksi.

Jostain on aloitettava ja minulle tämä jokin sattuu olemaan täällä. Vaikka olenkin jo miettinyt monet parannusehdotukset itselleni keskiviikkoiltapäivästä asti on tuntunut, että eiköhän tuota sitten voikin lopulta ihan ylpeänä näyttää. Ja kyllä voinkin. Se on hyvä alku jollekin tulevalle.

Tulevasta puheenollen. Olen tässä miettinyt millaisia töitä sitä haluaisi isona tehdä. Tänä keväänä se on jotenkin noussut erityisen pinnalle. Olen ollut lähes päätoiminen taiteilija ja sydän on sykkinyt tavalla, josta en mitään ennen tiennyt. Samalla olen kuitenkin haaveillut kesän virka-aikatyöstäni. Tälläinen ohjaus/käsikirjoitus/tuottamis homma ja säännöllinen työaika on kuitenkin realistisesti todettava epäpäteväksi yhtälöksi. Onneksi sitä ei tarvitse ainakaan vielä päättää. Nyt riittää, että kirjoittaa DVDstään (1000 sanaa) ja videostaan (1500 sanaa) kriittisen arvioinnin.

Huomenna pidän ensimmäisen lähes-vapaapäiväni sitten Dublinin, josta ei itseasiassa taida olla ihan mahdottoman pitkää aikaa, mutta silti tuntuu kuin se olisi ollut jonain muuna vuonna. Ihan viikontakainenkin tuntuu kuukauden takaiselta. Tiistaina sitten loma!

Tsuua