Minna toi minulle kolme kirjekuorta pariakymmentä minuuttia ennen kuin minun piti lähteä kouluun. Pankin kirjeen avasin ihan vain nähdäkseni mitä ne tällä kertaa ilmoittaa (pankilta on tullut postia tähän asti oikeastaan joka päivä). Sitten oli kaksi ihanaa postia, joista toisen ehdin avata jo ennen lähtöä - toinen oli pakko pantata iltaan. Ja onko mitään täydellisempää kuin lysähtää sänky-tuoli -yhdistelmälleni nauttia samalla päivän lounasta/päivällistä, kuunnella musiikkia ja lukea megakirjettä Suomesta. Niin, kyllä posti on oikeastaan ehkä parasta ulkomailla asumisessa. :)
No joka tapauksessa, tänään alkoi varsinaiset opinnot. Paitsi ettei oikeastaan alkanut. Minulla oli tänään Cyberculturea ja Academic Research Skillsiä, mutta Cyberculturen seminaarit on maanantaina ja luennot tiistaina niin eihän sitä tänään oikeastaan mitään pystytty tekemään. Academic Research Skills oli kyllä sen tunnin kuten pitikin, mutta sekin oli vain modulin esittelyä toistaiseksi. Opinnoista siis tarkemmin joskus toiste.
Viikonloppuna pääsin kämppisporukkamme viralliseksi navigaattoriksi/oppaaksi. Aqleemalle tuli vieras viikonlopuksi ja hän pyysi minua sitten mukaan vastaan metroasemalle. Jostain syystä minä olen se, joka siis virallisesti tuntee kaupungin. Onneksi rooli on ihan mielenkiintoinen ja haastavimmillaan kutkuttava (kuten perjantaina, kun kauppakeskus, jonka läpi olisi pitänyt mennä, olikin kiinni ja piti yrittää jotenkin kiertää se), mutta usein ihan vain tosi helppo.
Muuten viikonloppuna orientoiduin mediatuotannon opintoihini panostamalla taas vaihteeksi Fansite Connectionin isompaan projektiin, jonka olen aikoinaan ideoinut ja josta vastaan. Olisi ihanaa jakaa kaikella tällä innolla, mitä tällä hetkellä teen/teemme ystäväni Heatherin kanssa, mutta valitettavasti joudun palaamaan siihenkin tarkemmin myöhemmin.
Oih, ja sitten päivän otsikkoon/quoteen: "It's so beautiful it makes you wanna cry" on linkittävä säe Evan Taubenfeldin Evan Wayn ja Avril Lavignen Innocencen välillä. (Evan ja Avril Sum41in kanssa, mihin työ Fansite Connectionissa keskittyy ja he ovat yhdessä kirjoittaneet Innocencen.) Kyseiset laulut ovat ainakin tämän vuosikymmenen kauneimmat laulut.
Evan Way kertoo lapsen näkökulmasta alkoholismista ja onnettomuudesta, johon Evanin isä joutui vuotta ennen poikansa syntymää. Innocence taas on herkkä kuvaus täydellisestä onnesta. Näiden yhdistelmä maalaa musiikillisesti sen, miltä ainakin oma elämäni näyttää. Itsekin kun varsin pahaankykeneväinen olen, elämään mahtuu paljon haavoja ja traumoja, paljon aihetta syvään syyllisyyden tunteeseen. Näiden lisäksi ja näihin liittyen Evan Way kertoo myös anteeksi antamisesta. Innocence taas maalaa kuvan ihmetyksestä ja ihastuksesta, jolla parhaimmillaan kohdata kaikki se kaunis ja ihana, jota maailmaan myös mahtuu.
Ja näin viime vuosina olen tullut siihen tulokseen, ettei kaikelle saamallemme upealle tee oikeutta, jos siitä saa puhua vain pahaan verraten. Kaikkia niitä upeita lahjoja, joita elämään myös mahtuu, ei tarvitse yrittää "ansaita" tuskalla. Oli kyseessä pahin trauma tai suurin onni, parasta on saada ottaa se kiitollisena vastaan.
Rakkaudella, kaipauksella ja kiitollisuudella,
Tsuua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti