But I bet it's hard to pronounce

Wow!

Nelisen päivää kokemusta Sunderlandista ja samalla Englannissa asumisesta. Päiviin on mahtunut niin paljon, että pää on vähän pyörällä. Eilisestä lähtien innostus on kuitenkin valloittanut ykköspaikan eikä omilleen ulkomaille muuton negatiiviset puolet ole enää liioin haitannut.

Saavuin siis lauantaina ja jo lentokentällä bussiin mennessä tapasin ensimmäsen kämppikseni. Minna vastapäisestä huoneesta tunnisti minut facebookin perusteella. Talolle päästyämme olin reilun viiden aasialaisen porukassa. He kaikki puhuivat mandariini kiinaa keskenään ja minulle hyvin vaikeasti ymmärrettävää englantia. Minna oli kyllä poikkeus - hyvää englantia ja jutteli erityisesti minullekin. Vielä myöhemmin illalla tapasin kyllä Aqleemankin, jonka tiesin jo ennestään olevan ihan englanninkielinen.

Sunnuntaina kirkossa tutustuin paikallisiin ja paikalliseen aksenttiin. Ensimmäisen tuttavuuden totean erittäin positiiviseksi toisen varsin haastavaksi. Paikallisia on riittänyt myös tällä viikolla. Suurin osa opiskelukavereistani on täältä ympäristöstä yleensä parikymmentä minuuttia johonkin suuntaan, paikasta, jonka nimeä on todellakaan tunnista. Paikan nimien ja ihmisten nimien tulva uuvutti ja hankaloitti ensimmäisinä päivinä koululla, mutta kyllähän niihin brittinimiinkin pikkuhiljaa tottuu. Tiedän nimeltä ehkä hieman vajaa kymmenen opiskelukaveria ja maantietoni on avartunut ainakin Gatesheadin verran.

Ensimmäistä päivää lukuunottamatta opintoihin tutustuminen on ollut erittäin antoisaa ja innostavaa. Kouluun on juuri tehty laitehankintoja yli miljoonalla punnalla ja käyttämämme medialaitteisto on tasoltaan parempaa kuin BBCllä tai muilla arvostetuilla brittimediayhtiöillä. Moduulivalintojen suhteen ongelmana on ollut vain, ettei kaikkea mielenkiintoista voi millään opiskella. Tein siis tänä aamuna raskaan päätöksen olla opiskelematta PR juttuja nyt ja panostaa vain täysillä mediatuotantoon.

Eilen iltapäivällä/illalla teimme retken kämppis Minnan, Aqleeman ja Joycen kanssa. Tylsä mutta tärkeä aloitus oli lääkäriasema, sen jälkeen suuntasimme poliisille toteamaan, että rekisteröityminen on tehtävä Newcastlessa. Sitten alkoi huvit. Vein tytöt katsomaan jokea, siltaa ja merta. Ette voi kuvitella miten ihmeellistä vesi voi olla. Aqleema oli jo aiemmilla retkillämme moneen kertaan ihan haltioissaan kysynyt minulta “oi onko tuolla meri?” Joten odotin innoissani että todella pääsisimme sinne. Täytyy myöntää, että meriin ja jokiin tottuneenakin haltioituneisuus tarttui ja joen rannassa oli erittäin ihanaa.

Aqleema, Minna ja Joyce matkalla Poliisiasemalta sillalle, jännitys tiivistyy.

se kuuluisa silta, joka kuuluu

Kämppikset ihailemassa jokea ja sen rantojen ihania puistoja.

Aqleema ja Wear-joki

Joyce, Minna ja Minä

Tuolla mä opiskelen

...to be continued..

ps. Tässä Tsuuan suosikkilainauksin tunnelmat pähkinänkuoressa:

"I don't know what you have, Freakin', but I bet it's hard to pronounce." (Shelby, Higher Ground)

Shelbyn kuolematon on nyt aivan eri käyttötarkoituksessa, mutta sopii moneltakin kantilta. Elämään täällä. En aio selittää tässä blogissa sen enempää, mutta muut toki voivat kuten haluavat. :)