"I will take the ring" he said "though I do not know the way"

Vähän hirvittää. Ei oikeastaan se, että olen muuttamassa pois kotoa ja lähdössä Englantiin, vaan että lopulta päädyin blogiin. En ole järin innostunut yhdestä lisä nettiosoitteesta hoidettavana, mutta uskon, että näin on paras. Pyrin kirjoittamaan kuulumisiani Englannista vähintään kerran kuussa. Blogissa on kommentointimahdollisuus, MUTTA vahdin kommentteja kuin pieni pupujussi ja poistan surutta kaiken, mikä ei tänne kuulu. Lisäksi, periaatteessa kuka vain voi lukea tätä sivua, joten kommentoi "hymyillen" ja kerro loput yksityisemmin. :)

Miltä nyt tuntuu? Jaa-a. Koko elämä on jonkin sortin tyhjiössä. Tyhjiön toisella laidalla häämöttää tien alku, tai sellaisen mahdollisuus, mutta vilaustakaan siitä en pysty edes kuvittelemaan. Vanhana haltianeitona samaistun nyt ehkä parhaiten Frodo Bagginsiin (Taru Sormusten Herrasta, - kirja voittaa ihan hyvät elokuvat mennen tullen, toim. huom.)

"I will take the Ring," he said,
"though I do not know the way."

Joskus oma elämä on aikamoinen Sormus. Sitä voi vihata ja rakastaa, jopa yhtä aikaa, aivan kuten mahtisormusta. Kuitenkin sen kun on saanut se on vain otettava, vaikkei tietä tietäisi. Kai se vähän pelottaa, jos tarkemmin ajattelee, mutta se on myös kunniatehtävä, jonka tulee kantaa pää pystyssä. Ja kaiken lisäksi, hehee, enpä minä moiseen vastuuseen yksin joudu, että mikäs tässä on ollessa!

Matkakertomus jatkuu sitten Sunderlandistä.

-Tsuua