Twenty Two

Tapasin kesällä kummitätiäni, joka oli miettinyt, että jäinköhän Carolinaan, kun ei ole kuulunut mitään sen hehkutuksen jälkeen. En jäänyt ja on ollut pitkään työn alla kesän kertaus. Se tulee kyllä ajallaan, mutta ajattelin pikaisesti päivittää tuoreempia kuulumisia.

Lukuvuosi alkoi aika rankasti sängyn pohjalla pahoissa Fibrokivuissa, mutta siitä on noustu ja oikeastaan toisena hyvänä päivänä matkustinkin Manchesteriin ystävääni Puuhia tapaamaan ja töihin Wakey!Wakey!n Euroopan kiertueen Manchesterin ja Glasgown keikoille. Lokakuun 2. viikosta alkaen en siis ole ollut kokonaista viikkoa kotona. Parissa viikossa olen ehtinyt Manchesterin ja Glasgown lisäksi ELCEn synodiin Lontoon lähelle, sekä erikseen Wakey!Wakey!n Lontoon keikalle töihin.

Huomenna matka jatkuu. Suuntaan illalla Lutoniin, josta lähtee anivarhain lentokone Berliiniin. Liityn kiertueelle vielä yhdeksi pätkäksi: lauantaina Berliini, sunnuntaina Kööpenhamina, maanantaina Tukholma (joka muuten streamataan, eli jos kiinnostaa niin, se näkyy netissä!) ja tiistaina Oslo. Keskiviikkona lennän Suomeen fibro-lääkäriin ja tapaamisiin.

Kuusi pääkaupunkia kuudessa päivässä! Se voi kuullostaa tosi hullulta, kuten ehkä koko tämä syksy. Minullahan on viimeinen vuosi opintoja.. Mutta oikeastaan juuri siksi olen lähdössä matkalle. Tällä on hyvin vähän tekemistä musiikin kanssa - saati sitten coolin rokkielämän. Ennen kaikkea lähden kiertämään haastaakseni itseni. Tälläistä elämäntilannetta, jolloin näin hullut päätökset ovat mahdollisia, tuskin tulee enää koskaan.

Anivarhain noin kuuden tunnin matkustus ja illalla myöhään asti töitä seuraavassa kaupungissa. Itseni tuntien seuraava vajaa viikko tulee olemaan fyysisesti ja henkisesti aikamoinen koitos. Mutta tässä vaiheessa koko elämä on vielä niin auki, että tuntuu, että sitä pitää jotenkin erityisesti haastaa, että saisi rauhan. Toivottavasti reissu tuo myös puhtia ja uusia kontakteja ehkä jopa ystäviä tai tuttuvia. Toivottavasti ja luultavasti on myös hauskaa. Joskus on aina hyvä muistaa tuo hauskuuskin, se tuppaa minulta liian helposti unohtua.

Laitetaanpa tähän mukaan biisi, joka koskettaa minua merchandise-pyödälle asti joka ilta lauantaista tiistaihin. Sitä miettii jatkuvasti, että niinkö siinä vielä käy vai ei.. Ei siis kirjaimellisesti, mutta kuitenkin..

I guess you know why they're all looking at you.
For me it started when I turned twenty two.
You count your blessings but you're still black and blue.
You should go home before your money's all gone

You said it was over but you started again
Said it was easy but you still never win
And it was done before it started and they're not your friends
You should go home before your money's all gone

Ja niin edelleen..:

Jos kamerassa riittää akkua ja mulla riittää aikaa ja energiaa, niin ensi blogissa lienee kuvia kiertueelta. Katsotaan, miten käy..

Rakkaudella,
Tsuua