Pyynnöstä jatkan edellisen tekstin seikkailukertomusta. Eli suosittelen lukemaan sen tämän kontekstiksi. Sunnuntai-illan lumisateen takia pelkäsin maanantaina uutta hukkareissua Newcastleen, mutta lopulta lumi käsittääkseni hankaloitti lähinnä matkatavaroiden raahaamista. Kaikki näytti sujuvan suhteellisen hyvin aina portille pääsyyn asti. Suhteellisen hyvin, siis koska kone oli puolituntia myöhässä ja Newcastlen kentällä odotus aika mitataan shoppausaikana, jonka päättyessä vasta saa tietää portin. NCL myös pidättää oikeuden ajan pysäyttämiseen. Laitoin läppärini kiinni, kun oli kolme minuuttia shoppausaikaa jäljellä. Oikean elämän minuutit kuluivat, mutta shoppausaikamme pysyi kolmessa minuutissa. Päätin näin käyttää ajan shoppailuun ja käydä ostamassa voileivän, kiiruhdin takaisin ja yhä oli kolme minuuttia shoppailuaikaa. Ehdin lopulta, syödä, juoda ja käydä vessassa siinä 20 minuutin kolmen minuutin shoppailuajassa.
Lentokentän systeemi hyppäsi suoraan shoppailuajasta viimeiseen kuulutukseen, mutta silti meidän portiltamme oltiin vielä lähettämässä ihmisiä Dysseldorfiin. Meidän kohdallamme oli sitten tietokoneet rikki ja niinpä matkalippujen tarkistus sujui normaalia hitaammin. Tapasin portilla toisen Sunderlandin suomalaisen, joka ystävällisesti antoi minulle aina väliaikatietoja myöhästymisaikataulustamme. Koneeseen päästyämme saimme vielä odotella tovin, kun eivät saaneet kaikkia matkatavaroita mahtumaan ruumaan. Jupen, sen toisen suomalaisen, myöhästymisraportti osasi jo tietää, ettemme puolitoista tuntia myöhässä lähtiessämme enää voi ehtiä Suomen koneeseen Köpiksessä.
Emmekä me ehtineet, saavuimme Kööpenhaminaan vähän sen jälkeen kun kone oli jo lähtenyt. Mutta saimme viettää tuskaiset kolmisen tuntia Kööpenhaminan lentokentän transfer-keskuksessa. Olin jo viime keväänä oppinut, että sitä paikkaa kannattaa vältää, mikäli vain pystyy. Tiskit on nimittäin jaettu kahteen: Novia hoitaa Finnairin, British Airwaysin ym ja SAS hoitaa omat ja yhteistyökumppaniensa lennot. Kun SASin alainen lentoyhtiö on myöhästyttänyt minut Finnairin lennolta niin mites sitten? Keväällä jonotin ensin väärälle, eli Novialle, jossa sanoivat, etteivät voi tehdä asialle mitään, koska SAS maksaa, minun pitää jonottaa SASille. Tiesin siis tällä kertaa, ottaa ensin SASin vuoronumeron.
Saimme numeron A086, viimeisin tiskillepäässyt oli siinä kohtaa A899. Kyllä, numerot palasivat ykköseen 999stä ja sitten oli vielä odottelua 86 numeroa. Hello yö Kööpenhaminan transfer-centerin jonossa! Lentokenttähenkilökunta suositteli meille Noviaa, ja niinpä jonotimme parikymmentä numeroa Noviaa, kuullaksemme, etteivät he tosiaan voi auttaa meitä. SASin jono oli noin 940ssä ja lentomatkailu otti todella pahasti päähän. No palasimme Novialle kysymään, kuinka paljon illan viimeisessä Helsingin koneessa, joka on Finnairin, on paikkoja vapaana. Novia kertoo, että 1 economyssä ja 5 bisnes paikkaa. Se lähtisi kaukaa 20:15, aikaa oli siinä vaiheessa ehkä pari tuntia ja SASin jono mateli.
Lopulta viimeisimmässä epätoivossa boardingin alkaessa sekä Blue1:n 20:05 koneeseen että Finnairin 20:15 koneisiin Jupe kokeili SASin fyysistä jonoa "Normal Regular Check-in" meillä ei ollut hajuakaan, mitä se tarkoittaa, tai siis auttaisiko se meitä, mutta vuoronumero jono ei ollut liikkunut A019sta mihinkään pitkään aikaan ja meillä ei ollut mitään hävittävää. Ihmeen kaupalla pääsimme sen jonon kautta kiilaamaan Transfer-tiskille, joka yritti soitta Blue1 portille, mutta sanoi, että se on jo suljettu. Sitten virkailija kävi neuvottelemassa samojen Novia-virkailijoiden kanssa ja palasi lopulta ehdottaen hotellia. Hän kuitenkin tuskaisten ilmeidemme takia kokeili uudestaan yhteyttä portille ja tällä kertaa sai yhteyden. 15 minuuttia ennen koneen lähtöä saimme boarding passit ja kiirehdimme lentokoneeseen.
Lienee arvattavaa, että tuolla aikataululla matkalaukku ei osunut meidän koneeseemme. Helsinki-Vantaalla meidän laukkuaulassa oli satojen laukkujen kaaos virkailijoiden setvittämänä ja omistajilleen lähetettävänä, että en odota matkatavaroitani kovin nopeasti toimitettavaksi, mutta totta puhuen aivan sama. Pääasia, että pääsin lopulta itse tänne. Jakelen joululahjoja sitten läksiäisksi tai katsotaan, miten käy.
Mitä opimme tästä: mukava matkustaminen on talvella ennemmin poikkeus kuin sääntö. Kiitos tuesta ja muistamisesta! Olen saanut aivan mielettömän ihania huomion osoituksia ja rohkaisuja. Ylimääräinen aikani Englannissa oli hirmu yksinäinen kokemus, mutta samalla sain kuitenkin kokea hienoja yhteyden hetkiä ystäviin Suomessa ja Amerikassa. Erityisesti sen takia lopputuloksena seikkailustani on erittäin kiitollinen olo.
Rakkaudella,
Tsuua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti