Our Life Is Not A Movie Or Maybe

Vaikka monet asiat toimivatkin mielestäni Suomessa paremmin kuin Englannissa, tämä viikko on nostanut suuren kunnioituksen Englannin täsmällisyydelle. En ole nimittäin näin täsmällistä kevättä vielä tavannut. Maanantaina ensimmäinen maaliskuuta olikin yhtäkkiä ensimmäistä päivää aivan kevään tuntuista ja kevät on jatkunut nämä neljä päivää. Anteeksi, jos masennan tällä hehkutuksellani teitä Suomen lumessa eläviä. Minähän en siis edes ole mikään kevät ihminen, mutta oikeastaan tälläinen kevät sopii minulle oikein hyvin. Mutta jos kevät on ennemmin värisävyllinen ja tunnelmallinen olotila kuin lumien sulamisaika, voin aivan hyvin ollakin kevätihminen!

Tänne kevääseen kuuluu lähinnä lyhytelokuvan tekoa ja asunnonmetsästystä. Jälkimmäinen näistä ahdistaa, tuskastuttaa ja väsyttää jo kovin. Meitä olisi kolme mielellään muuttamassa naapurin viiden hengen taloon, vielä päivällä oli mahdollisesti neljä, mutta se neljäs hyytyi illalla. Kolmisin hinta nousee liian kalliiksi, nelisin se olisi mennyt. Ei oikeasti tule mieleen mitään turhauttavampaa kuin tämä meidän asunnon metsästyksemme. Asunnon kun pitäisi olla lähellä keskustan kampusta ja tarpeeksi halpa ja sopivan kokoinen ja tuntuu, että yhtälössä on ainakin yksi kriteeri liikaa ja kaikki myyvät lähinnä ei-oota. Saa siis muistaa meitä, että sopiva asunto löytyisi tai että osaisimme erkaantua kukin omien tärkeimpien kirteeriemme mukaan erillemme.

Ensimmäinen osa kuulumisia on taas vähän positiivisempi, vaikkakin ainakin yhtä jännittävä. Kerroin muistaakseni viime blogissani, että tänä keväänä pitäisi tehdä lyhytelokuva ja, että sitä varten olen kokeillut kirjoittaa käsikirjoitusta. Ryhmäni on niin ihanan aktiivinen, että saan toteuttaa itseäni sydämeni kyllyydestä. Kukaan muu ei siis keksinyt ideoita, joten minun ideani valittiin siis tänään projektiksemme ja minut valittiin ohjaajaksemme. Toistaiseksi kaikki tekemisemme ovat olleet täysin minun varassani ja läsnäolo kuvausharjoituksissa olematonta, joten luottamukseni projektiimme ei ole ollut tällä viikolla kovin korkealla. Tänään kuitenkin olimme koko ryhmä paikalla tunneilla ja kävimme hyvin innostavan keskustelun käsikirjoituksen kehittämisestä ja ideoistamme ja tavoitteistamme filmin suhteen. Jos kaikki menee hyvin saatamme tehdä elokuvaa oikein hyvin yhdessä. Ja minä niin toivon, että menisi paremmin kuin huonommin, sillä projektista on viime viikkoina tullut minulle erittäin tärkeä.

Minä palaan nyt takaisin omaan maailmaani käsikirjoitusten, ohjaajaopintojen, populaarikulttuurin ja asunto-ongelmien hetkelliseen unohduksen tilaan.

Tervetuloa kevääseen milloin ikinä niin pitkälle siellä pohjoisessa sitten päädyttekkään!

Forever and Almost Always,
Tsuua